Lujakallion leiri 29.6.-5.7.2020

Leiri alkoi maanantaina 29.6. kuten arvata saattaa, paikalle saapumisella ja telttojen pystyttämisellä. Telttoja pystyttäessä kyllä tarkeni ja Lujakallion luonto oli kesäisen vehreää.

Leirin tiistaina satoi runsain määrin, joten osa leiriläisistä lähti tututstumaan läheiseen Hattulan Pyhän Ristin kirkkoon. Upea rakennus onkin kyseessä, ja kirkon opas oli ilmeisen innoissaan siitä, että sai kirkkoon keskiaikaisia vieraita!

Myöhemmin viikolla sää oli parempi ja sekä lapset että aikuiset puuhastelivat kaikenlaista hauskaa ja hyödyllistä. Lauretan ja Magnuksen tyttäret opettelevat kuvassa puun kuorintaa ja olivat muutenkin kovasti apuna!

 

Viikon aikana ehdittiin myös mm. ampua jousella, tehdä ompelutöitä, rakentaa penkkejä ja kasvivärjätä. Kuvassa Kaarinan villakangas on saamassa kuusenhavuista väriä.

Ja toki viikkoon mahtui runsain määrin rentoa istuskelua, enemmän tai vähemmän tasokasta huumoria ja kaikenlaista suunnitteluakin. Iso pieni Mörö-koira osasi ottaa rennosti myös ja veti torkkuja keittokatoksessa ihmisten tullessa ja mennessä.

 

 

Lauantaina saatiin leirille superyllätys, kun paikalle saatiin testattavaksi aito pitkärukki. Tällä varhaisella rukkimallilla kehräämistä ei ollutkaan kukaan paikalla olija aiemmin kokeillut, mutta onneksi saatiin hyvä opastus ja kyllähän sillä lankaa syntyi, kehruutuntuma oli kokeilijoiden mukaan suorastaan miellyttävä.

Tilaisuutensa oli myös muille pienille kokeiluille. Birgitta testasi miten sulatettu eläinrasva palaa pellavakangas-sydämellä öljylampussa. Ja kyllähän se paloi, isolla kirkkaalla liekillä. Havaittavaa hajua syntyi vasta kun rasvaan hyvästä puhdistusyrityksestä huolimatta jääneet pienet epäpuhtaudet alkoivat palaa. Kiinnostava kokeilu.

 

 

Loppuviikosta saatiin taas sadetta, mutta leireily onnistui varsin hyvin siitä huolimatta. Keittokatokseen mahtui mukavasti ihmisiä kun sen eteen viritettiin lisäkatos, ainoastaan piti muistaa silloin tällöin tyhjentää katokseen kerääntyvä vesi! Sukat kastuivat sateessa, mutta niiden kuivatukseen keksittiin onneksi toimivat konstit.

 

 

Nuoriso oli innoissaan kun paikalle saatiin sotanorsujen lippu! Se piti viedä saattuessaa kunniakerrokselle kentän ympäri.

 

 

Lauantaina leirin ohjelmassa oli syömingit, ja monen henkilön laittaessa ruokaa yhtä aikaa tuli koeponnistettua myös viime talkoissa uudelleenrakennettu keittokatoksen viereinen tulisija.

 

Koska sää oli lauantain illalla sateinen, pitoruoka katettiin Kaartin tupaan jonne nipin napin saatiin mahtumaan sekä leiriläiset että ruuat. Yhtään enempää ei sitten olisi mahtunutkaan, ruuatkin oli asetettava kahdelle tarjoilupöydälle!

Sunnuntaina sateen loputtua kentällä oli edelleen isot lammmikot. Lapset ja koirat arvostivat!

Sunnuntaina Thorsten vaihtoi vielä paremmat, suuremmat salot humalantaimille kasvimaan viereen. Jalohumalan taimet oli hakittu varta vasten sillä ajatuksella, että ne tuottaisivat hyvänmakuisia käpyjä oluenpanoon, joten odotukset olivat suuret vaikka humalat itsessään olivatkin vielä kovin pieniä. Nyt niillä on ainakin tilaa kasvaa!

 Kuvat Birgitta af Räfwenbacka ja Annemaria von Aschan