Lujakallion talkoot la 22.5.2021

 

 Puolen päivän aikaan oli sää mitä mahtavin!

Nuo lampaantaljat näyttivät niin kutsuvilta jo tullessa, joten ihan hirveästi en päivän aikana saanut aikaiseksi..

Namia oli ollut työn touhussa jo aika päivää siinä vaiheessa, kun me (allekirjoittanut, Amanda ja Saara) kaarsimme parkkipaikalle. Serafina, Celestinus ja Jousia saapuivat juuri meidän jälkeemme.

Käytiin (Serafina, Jousia ja minä) siirtämässä ensiksi uuden tulisijan paikkaa hiukan lähemmäksi polkua ja siistittiin kaikki pajun-, koivun-, kuusen- ja männyntaimet pois siihen polun reunaan saakka. Voi olla, että sitä paikkaa voi joutua vielä asemoimaan, mutta nyt se onnistuu vielä helposti, kun kiviä on vasta harvakseltaan.

Lapset leikkivät keskenään ympäri kenttää, Kaartin tuvassa sekä keittokatoksessa. Amanda lähti muutaman kerran kiertämään Lujakalliota metsäpolkuja pitkin ja hienosti löysi takaisin, eikä eksynyt kertaakaan. Kohta on opas kouluttautunut itsensä...

Nuorimmat lapset saivat kyytiä kottikärryillä.

Kitkettyjä taimia ja Celestinuksen keräämiä raivattuja pikkurisuja poltettiin keskustulisijalla. Serafina kävi lisäämässä pökköä pesään.

Tässä vaiheessa paikalle kurvasivat Birgitta ja Thorsten, tuoden sateen tullessaan. Ihan hyvä, että olimme jo saaneet nakit kiehumaan ja tuli ruokatauko.

Kottikärryihin olikin kerääntynyt muutama litra vettä, kun seuraavan kerran sade taukosi hetkeksi.

Ruuan jälkeen alkoikin vaahtokarkkien kärv.. poltt.. eiku paahtaminen!

Johonkin tähän aikaan paikalle saapuivat Wilhelm ja Thereisa poikineen ja lasten leikit saivat uutta potkua. Thorsten ja Wilhelm kantoivat Namian karsimia puita aidan viereen odottamaan kuorimista. Vesisateessa. Nostan hattua.

Birgitta jatkoi keittokodan tekoa. 

Keittokotaan pitää muutama riuku vielä kuoria...

Sitä ennen hän oli tarkastanut kasvimaan sekä istuttanut lisää lipstikkaa. Kuulemma useampi humala oli selvinnyt talvesta. Hieman yllättäen jopa muutama värikrappi näytti olevan hengissä talven jäljiltä. Kaiken kaikkiaan neljä kappaletta! Mahtavaa!

Tässä siis humalaa  (saksalaista laatua).

Muitakin ihanuuksia löytyi: tässä villiorvokkeja...

... korvasieniä...

... luumunkukka...

ja kevätesikko!

Tässä vaiheessa meidän perhe lähti kohti kotia. Paikalle jäivät vielä Thorsten ja Birgitta sekä Wilhelm ja Thereisa poikineen. 

Birgitta ehti kokeilla myös puunrungon halkaisemista kirveellä ja kiiloilla.

Ensi kerralla pitäisi aloittaa kuorimaan aidan runkopuita, kasaamaan uuden aidan runkokehikoita ja ehkäpä mahdollisesti jopa kaatamaan varsinaiseen aitaan tulevia puita. Ne kun pitää halkaista tuoreeltaan. 

Puuliiterissä pesii nyt närhi, piipittivät jo poikasetkin siinä pesässä. Ei mitään tietoa, mitä sille räkättirastaalle kävi...

Viikon päästä nähdään!!

Lady Lauretta of Palatine 

kuvat: lady Lauretta, Amanda sekä lady Birgitta.